Mikä on luonne?

Luonne on koiran käyttäytymisen peritty osa. Käyttäytyminen taas on ympäristön ja luonteen yhteisvaikutuksen tulos. Seuraavassa käsittelen vain sitä osaa rodun käyttäytymisestä, joka johtuu yksilön vanhemmiltaan perimistä geeneistä. Tällöin meidän täytyy mennä ajassa satoja vuosia taaksepäin ja miettiä miten rotu on kehittynyt ja erityisesti sitä, mihin tarkoitukseen se on alun perin jalostettu?

Rodun kehitys

Spanielityyppisiä koiria on käytetty metsästykseen Euroopan alueella jo antiikin ajoista lähtien. Varsinainen rodunkehitys on kuitenkin tapahtunut Brittein saarilla. Koska rotua käytettiin aluksi vain metsästykseen, olivat mahdollisimman hyvät käyttötaipumukset lähes ainoa jalostuksen onnistumisen mitta. Tällöin ei aina välitetty rotupuhtaudesta, vaan rotuun saatettiin lisätä milloin mitäkin muuta rotua metsästysominaisuuksien parantamiseksi (terrierit, irlanninsetteri).

Käyttötarkoituksen vaikutus luonteeseen

Cockerspanielin alkuperäinen käyttötarkoitus on siis ollut pienriistan metsästys. Koiran on ollut tarkoitus etsiä riistaa tiheän aluskasvillisuuden joukosta vaikeakulkuisessakin maastossa ja ajaa riista liikkeelle tai lentoon. Kun riista on ammuttu, koiran on odotettu osoittavan mihin se on pudonnut ja tuovan saaliin isännälle. Ei ihan helppo tehtävä, joten tällaiseen tarkoitukseen jalostetulta koiralta on vaadittu ainakin hyvää koulutettavuutta, keskittymiskykyä, toimintakykyä, kestävyyttä ja ennen kaikkea intoa sekä hyvää riistaviettiä.

Kun rodun käyttötarkoitus muuttuu ajan mukana, muuttuu myös vähitellen rodun luonne uutta käyttötarkoitusta vastaavaksi. Täytyy muistaa, että muuttuminen jalostuksen kautta on hidasta, joten voimme olettaa, että tämän päivän pääsääntöisesti lemmikkinä tai näyttelykoirana pidettävä cockeri on perusluonteeltaan yhä vauhdikas ja sitkeä metsästyskoira Englannin nummilta. Se, kuinka hyvin nämä ominaisuudet soveltuvat seurakoiralle, onkin sitten ihan toinen juttu. Esim. voimakkailla metsästystaipumuksilla varustettu cockeri voi vaatia päivittäistä liikuntaa huomattavasti enemmän kuin seurakoirageenit perinyt sisarensa. Onnellinen cockeri on se, joka on saanut isännäkseen reipasta ulkoilua ja toimintaa rakastavan perheen!

Yksilöiden ja rotujen väliset erot

Kun ajattelemme koirayksilöiden luonteita jonkun tietyn rodun sisällä, on muistettava, että rodun sisäiset yksilöiden väliset erot voivat olla yhtä suuret, kuin rotujen väliset erot. Cockereistakin löytyy hyvin erilaisia yksilöitä. Kasvattajan vastuulla on pyrkiä löytämään kullekin pennulle mahdollisimman sopiva perhe. Tämä ei ole helppo tehtävä, kun ajatellaan, että pennut alkavat näyttää omat luonteenpiirteensä vasta 5 viikon iän jälkeen ja ne koko ajan kehittyvät ja muuttuvat saamiensa kokemusten myötä. Pennut myös matkivat emänsä käyttäytymistä, sillä se on niiden ensimmäinen aikuisen koiran malli. Jos emä on kovin pelokas ja arka, tulee sen pennuistakin suurella todennäköisyydellä samanlaisia eikä pelkästään oppimisen kautta, vaan myös perimän ansioista. Arkuus on eräs voimakkaimmin perinnöllisistä luonneominaisuuksista.

Ihannecockeri?

Muutama vuosi sitten jalostustoimikunta kysyi cockerikasvattajien ja rodun harrastajien mielipidettä rodun oikeasta luonteesta ja sai seuraavanlaisen kuvauksen: Iloinen, ystävällinen, avoin, vilkas, seurallinen, sopeutuvainen, rohkea, peloton, reipas, utelias, sosiaalinen, luottavainen, kuuliainen, miellyttämishaluinen, pehmeä, lempeä, toiminnanhaluinen, tasapainoinen, keskittymiskykyinen, innostunut kaikesta toiminnasta, metsästysviettinen, kiinnostunut hajuista, kestävä, peräänantamaton työskentelijä, helposti koulutettava, tottelevainen, ihmisrakas, lapsirakas, kaikkien kaveri ja suloinen koko perheen koira.

Kaikki me, joiden sydämen tämä rotu on vallannut, voimme varmasti allekirjoittaa edellisen kuvauksen—juuri tällainen on oikea cockeri!

Nina Menna, rodulle sydämensä menettänyt eläinlääkäri

Tätä on kysytty paljon ja vastaus on: kyllä on.

Cockerspanieli voidaanoikeastaa karkeasti jakaa kolmeen eri linjaan: yksiväriset show-linjaiset, kirjavat show-linjaiset ja working-linjaiset. Linjoja yhdistetään harvoin, mutta sitäkin tapahtuu. Toisen maailmansodan jälkeen linjoja on pidetty aika tiukasti erillään. Suomessa on noin 100 käyttölinjaista (11/11) ja pentueita syntyy 5-6 vuodessa. Working cockerit on jalostettu vain ja ainoastaan käyttöominaisuuksia silmällä pitäen. Näyttelykoirina ne ovat täysin hyödyttömiä. Metsästyskoirina ne ovat taas erittäin käyttökelpoisia. Jalostuksessa on kiinnitetty huomiota riistaviettiin, juoksuhaluun, ylösajokykyyn, noutamiseen ja miellyttämisenhaluun ja koulutettavuuteen.

Suurimmat erot näyttelylinjaisiin ovat ulkonäössä ja miellyttämisen halussa. Working-linjaisella (käyttölinjaisella) eli turbolla on paljon vähemmän turkkia, korvat ovat usein korkeammalle kiinnittyneet, kallo on leveämpi, kuono saattaa olla kapempi, ovat usein pidempirunkoisia ja rakenteeltaan ketterämpiä kuin nk. tavikset. Tosiasiassa turbojen ulkonäkö vaihtelee laidasta laitaan, koska siihen ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota jalostuksessa. Värit ovat samoja kuin cockerissa yleensä, tosin jostain syystä maksanvärisiä on enemmän.

Miellyttämisenhalu on valtava (se pitää melkein kokea ennen kuin ymmärtää sen) ja sen vuoksi ne on helposti koulutettavissa. Vaikka eroja on, niin kyllä niistä tunnistaa juuri ne samat piirteet, mitkä tekevät cockerista niin hauskan koiran: vilkkaus, läheisyydennälkäisyys, itsepäisyys, aikaansaavuus, tarmokkuus, osallistuvuus, innostuneisuus, uteliaisuus…

En suosittele turbon hankkimista, ellei ole kiinnostunut metsästämisestä ylösajavalla lintukoiralla. Cockeri on aktiivinen rotu ja tämä turboversio on todella vielä aktiivisempi. Toki se on myös kiva kotikoira, mutta sillä tulee olla rodulle tyypillistä tekemistä tai se turhautuu. Mikäli sellaisen kuitenkin kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä vaikkapa allekirjoittaneeseen, niin ohjaan eteenpäin.

Mikäli haluaa osallistua myös näyttelyihin ja samalla harrastaa metsästystä, niin silloin kannattaa ottaa show-linjainen, jonka vanhemmilla metsästetään, tai molemmat vanhemmat ovat suorittaneet spanielien taipumuskokeen hyväksytysti (SPA1) tai ainakin jommalla kummalla on metsätyskoetulos. On nimittäin täysin mahdollista saada toimiva metsätyskoira myös show-linjaisesta. Metsästystoimikunta voi antaa vinkkejä hankintaan.

Ulla Ruistola, sekä show- että working-linjaisten omistaja, metsästäjä ja kasvattaja.

Seuraavassa käsittelen cockerin turkinhoitoa, jonka jokainen omistaja voi tehdä kotona. Silloin tällöin on kuitenkin hyvä käydä asiantuntevan trimmaajan luona saamassa kurinpalautusta turkkiin. Näyttelytrimmaaminen on asia erikseen ja sitä on hyvin vaikea kirjoittaa niin, että sen joku oppisi netin kautta. Koirasi kasvattaja on kullan arvoinen neuvoja tässäkin asiassa.

Ensiksi jokaisella cockerin omistajalla tulisi olla asianmukaiset turkinhoitovälineet: kunnollinen karsta, metallikampa, ohennussakset ja teräväkärkiset sakset sekä kynsisakset. Erittäin villavien koirien omistajille voisi olla apua eläinkaupoista saatavasta Coat Kingistä, joka poistaa nopeasti ja kivuttomasti kuolleen karvan koirasta. Samoin eläinkaupoista saatavista takkukammoista voi olla hyötyä. Lisäksi pitää olla kunnolliset shampoot ja hoitoaineet. Kasvattaja voi varmasti antaa vinkkiä niistä.

Cockeri pestään aina kun se on likainen eli kun sen turkki tuntuu tahmealta ja se haiskahtaa. Näyttelykoiria pestään useinkin, mutta kotikoiralle riittää pesu kerran kuussa. Puhdas turkki on helpompi pitää takuttomana kuin likainen, joten pari kertaa vuodessa ei riitä toisin kuin monilla lyhytkarvaisilla roduilla. Pesu alkaa koiran kunnollisella kastelemisella. Sitten se vaahdotetaan kunnolla ohjeen mukaan laimennetulla shampolla keskittyen erityisesti pitkiin korvakarvoihin, tassuihin ja vatsanaluseen. Älä missään vaiheessa anna veden ja aineiden mennä koiran korviin. Huuhtele koira huolellisesti ja laita siihen laimennettua hoitoainetta. Mikäli koirassa on takkuja, voit laittaa niihin enemmän hoitoainetta. Huuhtele koira kunnolla. Kuivaa koira ja tarkista, että korvat ovat kuivat.

Anna koiran kuivua rauhassa lähes kuivaksi. Sitten voit joko föönata koiran kuivaksi tai karstata sitä sillä aikaa kun se kuivuu itsekseen. Tässä vaiheessa on helppo selvitellä koiran takut kammalla ja karstalla. Isoimmat takut kannattaa avata saksilla vetämällä (ei siis leikkaamalla) takun lävitse tai takkukammalla. Koiran turkin takkuuntuminen on helpointa estää käymällä kerran viikossa turkki lävitse kammalla ja karstalla. Samoin metsälenkin jälkeen kannattaa selvittää turkista risut ja takiaiset. Tarkista, ettei uroksella jää takkuja sukupuolielinten ympärille.

Kun koira on takuton, niin alkaa trimmaaminen. Älä koskaan saksi likaista koiraa, sillä välineesi menevät siitä pilalle. Itse aloitan tassuista. Koira kannattaa ihan pienestä pennusta lähtien opettaa makaamaan pöydällä kyljellään sillä aikaa, kun hääräät sen tassujen kimpussa. Opeta koira siihen, että raottelet sen varpaita ja polkuanturoita, niin silloin karvojen sieltä leikkaaminen onnistuu helpommin. Kaiken kaikkiaan koiran siistiminen kannattaa tehdä pöydällä jo ihan oman fyysisen hyvinvoinnin takia. Ota tassusta reilu ote niin, että saat leikattua karvat tassun pohjasta ja polkuanturoiden ja varpaiden välistä. Leikkaa karvat myös kynsien ympäriltä. Varo leikkaamsta ihoa. Se onnistuu parhaiten suuntammalla saksen kärjet pois ihosta eli leikkamalla sakset lappeellaan. Ajattele kissantassua ja koeta tehdä sen mukaan. Koiran lyhyet tassukarvat eivät kerää likaa eikä lunta talvella. Samoin ne eivät takkuunnu lyhyinä. Tässä vaiheessa on myös hyvä leikata kynnet. Ole varovainen ja leikkaa mieluummin vähän ja usein, kun paljon kerrallaan. Koiralla kasvaa nimittäin hermo kynnessä ja sen vaurioituminen sattuu ja verenvuoto on varsin runsasta.

Kun tassut on siistitty, annetaan koiran nousta seisomaan. On oikeastaan makuasia, missä järjestyksessä kannattaa edetä. Itse aloitan päästä. Käännä koiran korvalehti ja lyhennä karvat korvan suuaukon ympäriltä joko tavallisilla saksilla tai ohennussaksilla. Tarkista samalla korvien kunto. Voit myös ohentaa turkkia korvan ulkopuolelta aivan korvien yläosasta. Cockerin päälaki kannattaa nyppiä. Sillä saa parhaimman tuloksen. Ota pitkästä karvasta kiinni etusormella ja peukalolla ja nyppäise karvan kasvusuuntaan. Älä kuitenkaan väkisin rupea tempomaan, vaan harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa. Tämän voi tehdä pienissä erissä aina silloin tällöin. Tietysti päälaen voi leikata myös ohennussaksilla, mutta tällöin karva kasvaa kiharana töyhtönä takaisin. Valitse se työskentelytapa mikä miellyttää sinua. Mikäli koirasi käy näyttelyissä, niin kannattaa kysyä kasvattajalta vinkkejä tähänkin asiaan.

Mikäli haluat voit ohentaa saksilla koiran kaulakarvoja. Lyhennä rintakarvat sopivaan pituutteen. Kainalot voit myös leikata lyhyeksi. Näin ne eivät takkuunnu niin kovasti. Siisti tassujen koristekarvat sinulle sopivaan pituuteen. Älä kuitenkaan ihan kaikkia leikkaa pois, sillä kyllä cockerille kuuluu koristekarvat tassuihin, vaikka lyhyetkin. Leikkaa ohennussaksilla lyhyeksi koiran hännän alunen ja hännän tyvi peräaukon ympäriltä. Tämä on yllättävän tärkeää siisteyden kannalta, ettei ulosteet tartu koiran karvoihin. Leikkaa samalla häntäkarvat lyhyemmiksi, jättäen kuiten hieman hapsuja. Katso, ettei takajalkojen välissä ole liikaa karvoja. Mikä on liikaa, on tietysti kotikoiran trimmauksessa makuasia. Uroskoirien omistajat voivat leikata vatsakarvoja niiltä alueilta, jotka sotkeentuvat virtsaan. Vältä ajelemasta koiraasi kokonaan koneella kaljuksi, sillä karvan kasvaessa sen hoito tulee vaikeammaksi. Se nimittäin kasvaa paksuna ja kiharana takaisin. Ainoastaan steriloiduilla koirilla se pitkällä juoksulla auttaa hormonaalisten muutosten pilaaman turkin hoitoon.

Käy katsomassa, miten koiria trimmataan. Mikäli olet koirasi ottanut hyvältä kasvattajalta, hän varmasti neuvoo sinua. Katso kuvia ja tutustu näillä sivuilla olevaan kuvalliseen trimmausohjeeseen. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten sakset ja kampa käteen vaan ja harjoittelemaan. Vie koira näyttelytrimmiin asiansa osaavan trimmaajan luokse.

Mikäli sinulla on metsästyslinjainen cockeri, niin voit siistiä sen korvakarvat ja tassukarvat. Korvakarvat siksi, että ilmanvaihto pelaisi korvissa ja tassukarvat siksi, että lumi ja lika ei tarttuisi niihin. Muuta siistittävää niissä tuskin on. Mikäli kuitenkin haet sille näyttelytuosta, niin sekin on syytä trimmata rodunomaisesti.

Ulla Ritamäki